Hui, tästä tää sit kaiketi lähtee.. avaan heti alkuun hieman blogiani, tulen kertomaan elämästäni äitinä joka lähtee tammikuussa opiskelemaan eri paikkakunnalle kuin mieheni ja lapseni, asun viikot asuntolassa ja viikonloput/harjottelut sekä lomat kotona. Muutimme alunperin Jämsänkoskelle lähihoitaja opintojeni takia, lapseni sairastumisen sekä kamalan paikkakunnan vuoksi muutimmeki vuoden jälkeen takas Tampereelle, mutta päätin kaikesta huolimatta jatkaa opintoni sielä loppuun mutta tällä kertaa joudun kohtaamaan Jämsän ja Jämsäläiset yksin, hui!

Koulun alkamista odotan tällä kertaa ihan eritavalla.. tavallaan hyvinkin surullisena, ihan kamalaa joudun olemaan erossa mun maailman tärkeimmistä henkilöistä, ja toisaalta hieman mielenkiinnolla millaista se on, koulun jälkeen en lähdekkään lapsen kaa ulkoileen, kukaan ei herätä mua yöllä en kuulekkaan satoja kertoja päivässä sanoja "äiti" toisaalta ajatus siitä ahdistaa, toisaalta houkuttaa.. onhan tämä ollut taas rankka jakso lapsen kanssa! Lapseni sairastaa siis lastenreumaa, jouduttu ravaamaan paljon sairaalassa ja juuri oltiin eristyksissä 5 päivää vesirokon takia.. Tunteet on kovin ristiriitaset! Saas nähkä kuinka käy kun olen ollut koko tämän 5v lapseni kanssa yhdessä! Lapselle kerrottuani hän oli innoissaan "jee äiti sit me voidaan jutella tietokoneella" ..voi kun olisi itselläni sama riemu tällä hetkellä lähinnä surettaa ajatuskin :(